Kotkan ruusu Nepalissa

Olin viikon harjoittelussa Primary Health Centerissä Lubhu nimisessä 10 000 asukkaan kylässä. Terveyskeskus sijaitsi kuuden kilometrin päässä kotoani. Seuranani oli kolme pediatriaan erikoistuvaa sairaanhoitajaa, joiden kanssa vietin aikaisemmin viikon ensiavussa. Ensimmäisenä päivänä menin yliopistolle ja menimme yhdessä koulubussilla Lubhuun. Matka oli viihdyttävä, koska bussillinen opiskelijoita lauloi koko matkan ajan. Kotoani on yliopistolle 2,5 kilometriä matkaa, joten kuljin muina päivinä paikallisbussilla. Matka Lubhuun kesti koulubussilla tunnin ja paikallisbussilla 25-45 minuttia ruuhkasta riippuen. Alla kuvia kylästä. Terveyskeskuksessa on tarjolla ainakin seuraavia palveluita: - rokotus - perhesuunnittelu - synnytyksen hoito ja sen jälkeinen hoito - raskauden keskeytys - näytteenotto - ohjaus - DOT (valvottu lääkehoito) - hammashoito - EKG - röntgen - ensiapu Terveyskeskuksessa annettavat rokotteet ja lääkkeet ovat potilaille/asi...

Olin tämän viikon harjoittelussa Tri-Padma Vidyashram Higher Secondary schoolissa kuuden terveydenhoitajaksi erikoistuvan sairaanhoitajan kanssa. Samoissa tiloissa toimi päiväkoti, ala- ja yläaste. Lapset olivat iältään 3 – 16-vuotiaita. Terveydenhoitajan mukaan kouluterveydenhuolto Nepalissa on osa uutta ohjemaa ja on aloitettu hiljattain 20 koulussa. Terveydenhoitaja tarjoaa koulussa terveyttä edistävää ja tukevaa terveysvalistusta ja -neuvontaa esimerkiksi hygieniasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Terveydenhoitajalla on käytössään haavanhoitotarvikkeita ja särkylääkkeitä lasten hoitamiseen. Terveydenhoitaja on opettanut koulun yhdeksännellä luokalla olevia oppilaita mittaamaan verenpaineen. Terveydenhoitajan huone Osallistuin opiskelijan pitämälle terveystiedon tunnille. Tunti oli nepaliksi, joten en ymmärtänyt mitään, mutta oli mielenkiintoista nähdä miltä oppintunti Nepalissa voi näyttää. Oppikirjat ovat englanniksi ja oppilaat kertoivat sen olevan joskus vaikeaa. Luok...

Olin harjoittelussa jälleen ensiavussa, kuten ensimmäisellä viikolla. Seuranani oli kolme pediatriaan erikoistuvaa sairaanhoitajaa. Heistä yksi oli työskennellyt sairaanhoitajana 20 vuotta, toinen 10 vuotta ja kolmas 5 vuotta, jonka lisäksi hän oli toiminut opettajana 4 vuotta. Kaikilla heistä oli myös vähintään viisi vuotta kokemusta ensiavussa työskentelystä. Heti opiskelijoihin tutustuttuani he kertoivat minulle, että minun tulisi käyttää kasvomaskia harjoittelussa ensiavussa. Syyksi sain sen, että potilailla voi olla jokin tarttuva tauti. Muilla osastoilla sitä ei kuulemma säännönmukaisesti tarvita. Opiskelijoiden kertakäyttöiset maskit olivat välillä hyvin nuhjuisen näköisiä, mutta en kehdannut kysyä montako päivää he niitä käyttävät. Sairaalavaatteitaan he pesevät kuulemma harvoin ja usein ne olivatkin näkyvästi likaisia. Heitä nauratti, kun kerroin peseväni oman hoitopaitani päivittäin. Yllättävän nopeasti totuin maskin käyttöön viikon aikana. Ulkona en ole vieläkään oppinut m...