Olin tämän viikon harjoittelussa Tri-Padma Vidyashram Higher Secondary schoolissa kuuden terveydenhoitajaksi erikoistuvan sairaanhoitajan kanssa. Samoissa tiloissa toimi päiväkoti, ala- ja yläaste. Lapset olivat iältään 3
–16-vuotiaita.
Terveydenhoitajan mukaan kouluterveydenhuolto Nepalissa on osa uutta ohjemaa ja on aloitettu hiljattain 20 koulussa. Terveydenhoitaja tarjoaa koulussa terveyttä edistävää ja tukevaa terveysvalistusta ja -neuvontaa esimerkiksi hygieniasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Terveydenhoitajalla on käytössään haavanhoitotarvikkeita ja särkylääkkeitä lasten hoitamiseen. Terveydenhoitaja on opettanut koulun yhdeksännellä luokalla olevia oppilaita mittaamaan verenpaineen.
 |
Terveydenhoitajan huone |
Osallistuin opiskelijan pitämälle terveystiedon tunnille. Tunti oli nepaliksi, joten en ymmärtänyt mitään, mutta oli mielenkiintoista nähdä miltä oppintunti Nepalissa voi näyttää. Oppikirjat ovat englanniksi ja oppilaat kertoivat sen olevan joskus vaikeaa. Luokassa ei ollut pöytää tai tuolia opettajalle, joten opiskelija opetti kävellen ympäri luokkaa. Välillä hän pyysi jotain oppilasta vastaamaan kysymykseen, jolloin oppilas nousi ylös ja vastasi parhaansa mukaan vilkuillen pöydällä olevaa oppikirjaa. Viittaamista en luokassa nähnyt, vaan kaikki vastasivat yhteen ääneen opettajan kysyessä jotain yleisesti. Saman ilmiön olen huomannut tapahtuvan opiskelijoiden pitäessä esityksiä sairaalalla. Nepalissa ei ole kuulemma viittaamiskulttuuria.
Koulupäivä alkaa klo 10 aamulla siten, että lapset järjestäytyvät jonoihin koulun pihalle aamunavaukseen. Aamunavaus koostuu yhteisestä voimistelusta ja kansallislaulun laulamisesta, jonka jälkeen oppilaat lähtevät luokkiinsa järjestelmällisesti jono kerrallaan. Sateisina päivinä aamunavausta ei pidetä, joten pääsin näkemään sen vain kerran. Odotan innolla monsuunikauden päättymistä, joka on kestänyt paikallisten mukaan jo useamman viikon tavallista pidempään. Koulu ei ole parhaimmassa kunnossa, joten yhtenä aamuna siirsimme pöytää kolme kertaa, kunnes löysimme paikan, johon ei tippunut vettä katosta.


Nepalilaisten suorapuheisuus yllätti minut yhtenä päivänä, kun opiskelija esitteli kuvia perheestään. Toinen opiskelija tokaisi hänen näyttävän kuvassa hyvin erilaiselta kun on ollut niin lihava. Hämmennyin tilanteesta ja sanoin, että eihän noin voi sanoa. Hän tokaisi tyynesti, että kuva on varmasti otettu raskauden aikana. Kuvassa ollut opiskelija vastasi, että raskaudesta oli kulunut useampi vuosi kuvanottohetkellä. Toinen opiskelija vaihtoi aihetta kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Pojilla on koulupukuna siniset housut, valkoinen tai vaaleansininen kauluspaita ja solmio. Tytöt saavat halutessaan käyttää housujen sijasta polvimittaista hametta polvisukkien kanssa. Vain harvalla tytöistä oli housut.
Askartelimme opiskelijoiden ja lasten kanssa postereita, koska järjestimme koululla hyvinvointitapahtuman. Postereissa oli tietoa terveellisestä ruokavaliosta ja Dengue-kuumeesta, jota on tällä hetkellä paljon liikkeellä Nepalissa. Tapahtumapäivänä lapset tulivat katsomaan postereita, kun heillä oli aikaa ja vastailimme heidän kysymyksiinsä. Minulle suunnatut kysymykset liittyivät usein Suomeen. Myös opettajamme yliopistolta tulivat paikalle.
 |
Ruokapyramidi |
 |
Hiukset tulee olla tytöillä samalla tavalla letitettyinä koulussa |
 |
Lapset odottavat kiltisti jonossa vesisateessa |
 |
Vasemmanpuoleisella tytöllä on koulun liikuntavaatteet yllään |
 |
Opiskelijat |
Koulun pihalla järjestettiin tapahtuma päivä ennen Nepalin kansallispäivää. Ohjelma oli nepaliksi, joten oli vaikea pysyä kärryillä tapahtumista. He kuulemma kilpailivat runoilussa. Muut oppilaat yleisössä hurrasivat kovaan äneen. Selostajinani toimivat 9-vuotiaat tytöt parhaansa mukaan.
 |
Luokka, joka ei ollut tehnyt kotiläksyjään. Heidän piti rangaistuksena seisoa noin tunnin verran lavalla tapahtuman aikana korvistaan kiinni pidellen. |
Kokeilin majatalossani tarjottavaa kuivakuppausta, jonka hinta asukkaalle oli 300 rupiaa eli noin 2,38 euroa. Kuivakuppauksessa ei poisteta verta. Selkääni aseteltiin kuppeja, joihin muodostettiin alipaine erillisen laitteen avulla. Osa kupeista oli paikallaan pidemmän aikaan ja osa vain hetken. Kokemus oli miellyttävä ja rentouttava.
Kävin lauantaina Le Sherpa maatilatorilla Maharajgunj'issa kämppikseni ja parin muun naisen kanssa. Myytävänä oli kasviksia, leivoksia ja juustoja. Torilla oli paljon länsimaalaisia.
Kävimme viettämässä iltaa VSO:n vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Kolme heistä oli englantilaisia, yksi australialainen ja yksi paikallinen.
Seuraavalla viikolla menen harjoitteluun Community Postingiin.
Kommentit
Lähetä kommentti