Tekstit

Reissu on tullut päätökseensä

Kuva
Palasin Suomeen 10 päivää sitten. Viimeinen viikko Nepalissa kului todella nopeasti. Vietin aikaa ystävien kanssa ja nautin viimeisistä hetkistä Nepalissa. Olin viimeiset harjoittelupäivät naistentautien osastolla kahdekan paikallisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa. Tällä osastolla opiskelijoiden toiminta oli hyvin järjestelmällistä. Opiskelijoita oli ryhmässä yhteensä 15 ja he työskentelivät kolmessa vuorossa: kahdeksan aamuvuorossa, kolme iltavuorossa ja neljä yövuorossa. Opiskelijat tekivät samaa vuoroa viikon verran, jonka jälkeen se vaihtui. Neljä opiskelijaa oli opiskelijavastaavia, jotka jakoivat henkilökunnan ja opiskelijoiden työt aamuisin. Opiskelijavastaavat vaihtuivat myös viikottain. Potilaskierroilla yksi opiskelijoista kantoi käsidesiä, jota opiskelijat käyttivät aina potilaskontaktin jälkeen. Potilaspaikkoja osastolla oli 46. Asetin harjoittelujaksoni tavoitteiksi tutustua: nepalilaiseen terveydenhoitojärjestelmään, sairaanhoitajan tehtäviin nepalissa, eroihin s

Viisi päivää jäljellä ennen kotiinpaluuta

Kuva
Kävin toissa viikonloppuna vuoristokylä Nagarkotissa kaverini kanssa. Nagarkot sijaitsee noin 32 kilometrin päässä Kathmandusta ja on 2195 metrin korkeudessa merenpinnasta. Matkustimme Patanista ensin liikennepoliisin neuvomana tempolla Koteshworiin, josta jatkoimme matkaamme paikallisbussilla Kamalbinaykiin Bhaktapuriin. Bussin rahastaja antoi meille ohjeet miten löydämme kilometrin päässä sijaitsevan bussiaseman, josta lähti bussi Nagarkotiin. Löysimme oikean bussin ja odottelimme noin puolisen tuntia ennen kuin bussi lähti kohti määränpäätä. Vain toinen meistä sai istumapaikan, mutta seisominen busseissa on tullut Nepalissa viettämäni kolmen kuukauden aikana  tutuksi, joten se ei haitannut. Noin viisi kilometriä ennen määränpäätä bussista puhkesi rengas, mutta matka jatkui siitä huolimatta vielä lähes perille asti ennen kuin kuski päätti lopulta pysähtyä. Bussilta oli hotellillemme enää vain kilometri matkaa. Kokonaisuudessaan matka kesti parisen tuntia. Jätimme tavaramme yöpaikkaam

Teholla

Kuva
Olen ollut harjoittelussa teho-osastolla. Paikalliset opiskelijat ja opettajat ovat lomalla, joten olen ollut osastolla työskentelevien sairaanhoitajien ja lääkäreiden kanssa. Vieressäni ihana osastonhoitaja Bhaktapurista lainassa oleva sairaanhoitaja. Bhaktapurissa sijaitsevaan sairaalaan avataan teho-osasto, joten sinne siirtyvät sairaanhoitajat ovat kolme kuukautta kouluttautumassa teho-osaston hoitotyöhön Patan Hospitalissa. Pääsin seuraamaan kardioangiografiaa teho-osaston vieressä olevassa laboratoriossa. Vasemmalla puolellani lääkäri monikäyttöisessä steriilissä takissaan. MICU (Medical Intense Care Unit) toimii remontin vuoksi väistötiloissa yhdessä kuuden hengen huoneessa ja kahdessa yhden hengen huoneessa. Sairaanhoitajia on aamuvuorossa kuusi tai seitsemän, ilta- ja yövuorossa viisi. Potilaita on teholla hoidossa esimerkiksi sydäninfarktin, pneumonian ja sepsiksen vuoksi. Monet potilaista sairastavat COPD:tä. Olen päässyt osallistumaan teho-osastolla esi

Synnärillä

Kuva
Oli hyvin erilainen kokemus olla harjoittelussa muiden suomalaisten kanssa. Kun kaikki muut puhuivat nepalia, me pystyimme puhua keskenämme suomea. Tavallisesti saatan odotella pitkiä aikoja ennen kuin joku muistaa, että en ymmärrä nepalia, pahoittelee ja jatkaa nepalin puhumista. Usein vaikka yritän osallistua keskusteluun puhumalla mitä vain mieleeni juolahtaa, niin se ei usein auta, koska nepalilaiset jatkavat keskustelua silti keskenään nepaliksi. Olen kahden kuukauden aikana tottunut siihen, mutta suomen puhuminen oli erittäin mukavaa vaihtelua. Suomessa kaikki englantia osaavat puhuvat keskenään englantia, jos joku seurasta ei ymmärrä suomea. Ehkä nepalilaiset eivät ole tottuneet samalla tavalla muunkielisiin ihmisiin. Suomalaiset opiskelijat Lääkäri, opettaja, hoitajia ja opiskelijoita Puolen tunnin sisään ensimmäisenä harjoittelupäivänä synnytyssalissa pääsin jo näkemään elämäni ensimmäisen synnytyksen. Seisoin muutaman metrin päässä muiden suomalaisten opiskelijoid