Viisi päivää jäljellä ennen kotiinpaluuta
Kävin toissa viikonloppuna vuoristokylä Nagarkotissa kaverini kanssa. Nagarkot sijaitsee noin 32 kilometrin päässä Kathmandusta ja on 2195 metrin korkeudessa merenpinnasta. Matkustimme Patanista ensin liikennepoliisin neuvomana tempolla Koteshworiin, josta jatkoimme matkaamme paikallisbussilla Kamalbinaykiin Bhaktapuriin. Bussin rahastaja antoi meille ohjeet miten löydämme kilometrin päässä sijaitsevan bussiaseman, josta lähti bussi Nagarkotiin. Löysimme oikean bussin ja odottelimme noin puolisen tuntia ennen kuin bussi lähti kohti määränpäätä. Vain toinen meistä sai istumapaikan, mutta seisominen busseissa on tullut Nepalissa viettämäni kolmen kuukauden aikana tutuksi, joten se ei haitannut. Noin viisi kilometriä ennen määränpäätä bussista puhkesi rengas, mutta matka jatkui siitä huolimatta vielä lähes perille asti ennen kuin kuski päätti lopulta pysähtyä. Bussilta oli hotellillemme enää vain kilometri matkaa. Kokonaisuudessaan matka kesti parisen tuntia. Jätimme tavaramme yöpaikkaamme Hotel Mount Paradiseen ja lähdimme samantien kilometrin päässä sijaitsevaan kylään syömäään.
Heräsimme seuraavana aamuna puoli kuudelta katsomaan auringonnousua hotellin pihalta olevasta näkötornista, joka harmiksemme oli "väärällä" puolella kukkulaa, joten näimme vain pienen osan himalajan vuoristosta. Jatkoimme uniamme vielä muutaman tunnin ennen kuin lähdimme kylälle aamupalalle. Myös oma hotellimme olisi tarjonnut aamupalaa, mutta kaikki oli vegaanista ja kaverini kaipasi jotain eläinperäistä, joten emme syöneet siellä kertaakaan. Kaverimme saapui Nagarkotiin syömään aamupalaa kanssamme, jonka jälkeen lähdimme yhdessä Nagarkot Panoramic Hiking Trailille. Vaellus oli noin 12 kilometriä pitkä ja kesti noin 3 tuntia. Alla kuvia vaellukselta.
Sain nelisen viikkoa sitten haavan varpaaseeni ja varvas on ollut edelleen kipeä vaikka haava on jo parantunut. Varpaani oli toisena yönä Nagarkotissa niin kipeä, että sain nukuttua vain hetkittäin. Otin vakuutusyhtiööni yhteyttä ja he lupasivat laittaa maksusitoumuksen Ciwec Hospitaliin lääkärikäyntiä varten. Huonosti nukutun yön jälkeen, en halunnut joutua mahdollisesti seisomaan paikallisbussissa, joten tilasin moottoripyöräkyydin paikallisen Tootle-sovelluksen kautta. Tootle on vähän kuin Nepalin Uber. Taksimatka olisi lyhyen googlettamisen mukaan voinut maksaa 3 000- 5 000 nepalin rupiaa eli noin 23,71-39,52 euroa. Moottoripyöräkyyti maksoi ainoastaan 785 rupiaa eli noin 6,21 euroa. Taksi olisi ollut parempi vaihtoehto, koska ilman kypärää pieniä vuoristoteitä alastulo oli yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Kuski tuntui yrittävän ennätystä, kuinka nopesti pääsee Nagarkotista Kathmanduun. Käteni tärisivät ajomatkan jälkeen useamman tunnin, koska olin pitänyt niin kovaa kiinni tunnin ajomatkan aikana. Olisi pitänyt pyytää kuskia ajamaan hiljempaa – ehkä ensi kerralla.
Kävin näyttämässä varvastani lääkärillä, joka sanoi minun olleen liian aktiivinen, jonka vuoksi iho ei ollut päässyt paranemaan. Hän laittoi varpaaseeni hydrokolloidisidoksen, kehotti välttämään turhaa kävelyä muutaman päivän ja pyysi minua tulemaan takaisin kahden päivän päästä tarkastukseen. Vakuutusyhtiöni otti minuun yhteyttä sähköpostitse samana iltana ja kertoi, että tarkastuskäynnille ei ole tässä vaiheessa lääketieteellistä perustetta.
Perjantaina otin jälleen yhteyttä vakuutusyhtiöön ja lääkäri pyysi olemaan uudelleen yhteydessä, jos vaiva ei ole helpottanut/pahentuu sunnuntaihin mennessä. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä heräsin kipuun ja valvoin kaksi tuntia ennen kuin kipulääkkeet alkoivat helpottamaan oloa. Otin yöllä myös yhteyttä jälleen kerran vakuutusyhtiööni ja sain maksusitoutumuksen sunnuntaille. Varpaani kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään. Sain viiden päivän kuurin klindamysiiniä ja uuden lääkäriajan neljän päivän päähän. Vakuutusyhtiöni ei kokenut käyntiä tarpeelliseksi. Sain neuvon ottaa uudelleen yhteyttä jos vaiva ei ole helpottanut kuuden päivä kuluessa.
Kävin yhden yön minilomalla erään sairaanhoitajan ja hänen ystäviensä kanssa. Yövyimme Sukute Beach Resortissa Sunkoshi Riverin rannalla Kadambas nimisessä kylässä noin 70 kilometrin päässä Kathmandusta. Söimme hyvin, pelailimme pelejä, uimme ja rentouduimme. Minun oli tarkoitus käydä läheisessä Last Resortissa kokeilemassa canyong swingiä ja hyppäämässä benji-hyppy, mutta paikka oli valitettavasti kiinni sinä päivänä. Kokeilin matkan varrella vaijeriliukua Dhulikhelissä, joka maksoi 5000 nepalin rupiaa eli noin 39,54 euroa. Ei ollut sen arvoista.
Takoituksemme oli lähteä kotiin lounaan jälkeen, mutta pääsimme lähtemään vasta neljän aikaan iltapäivällä tien tukkivan protestin takia. Bussi oli ajanut ulos tieltä ja uponnut jokeen. Onnettomuudessa kuoli 17 ihmistä ja ihmiset protestoivat pysäyttämällä liikenteen saadakseen rahaa hallitukselta omaisille.
Kävimme suomalaisten opiskelijoiden kanssa tutustumassa Moonlight Children's home nimiseen tyttöjen orpokotiin. Pariskunta perusti orpokodin poikansa kanssa kymmenisen vuotta sitten ja tarjoaa nyt kodin 22:lle tytölle. Orpokoteja on pariskunnan mukaan pelkästään Kathmandun laakson alueella 400-500. Nepalissa viettämäni aika on herättänyt kiinnostuksen vapaaehtoistyöhön tulevaisuudessa.
Palasin alkuviikosta synnytysosastolle ja menen loppuviikoksi naistentautien osastolle.
 |
| Hotellin kylpyhuoneessa oli hämähäkki, jonka koko säikäytti jopa australialaisen ystäväni |
Heräsimme seuraavana aamuna puoli kuudelta katsomaan auringonnousua hotellin pihalta olevasta näkötornista, joka harmiksemme oli "väärällä" puolella kukkulaa, joten näimme vain pienen osan himalajan vuoristosta. Jatkoimme uniamme vielä muutaman tunnin ennen kuin lähdimme kylälle aamupalalle. Myös oma hotellimme olisi tarjonnut aamupalaa, mutta kaikki oli vegaanista ja kaverini kaipasi jotain eläinperäistä, joten emme syöneet siellä kertaakaan. Kaverimme saapui Nagarkotiin syömään aamupalaa kanssamme, jonka jälkeen lähdimme yhdessä Nagarkot Panoramic Hiking Trailille. Vaellus oli noin 12 kilometriä pitkä ja kesti noin 3 tuntia. Alla kuvia vaellukselta.
 |
| Nagarkotin kylä |
 |
| Matkan varrella tapasimme siskokset, jotka olivat Tihar-festivaalin vuoksi matkalla lapsuuden kotiinsa. |
Kävin näyttämässä varvastani lääkärillä, joka sanoi minun olleen liian aktiivinen, jonka vuoksi iho ei ollut päässyt paranemaan. Hän laittoi varpaaseeni hydrokolloidisidoksen, kehotti välttämään turhaa kävelyä muutaman päivän ja pyysi minua tulemaan takaisin kahden päivän päästä tarkastukseen. Vakuutusyhtiöni otti minuun yhteyttä sähköpostitse samana iltana ja kertoi, että tarkastuskäynnille ei ole tässä vaiheessa lääketieteellistä perustetta.
Perjantaina otin jälleen yhteyttä vakuutusyhtiöön ja lääkäri pyysi olemaan uudelleen yhteydessä, jos vaiva ei ole helpottanut/pahentuu sunnuntaihin mennessä. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä heräsin kipuun ja valvoin kaksi tuntia ennen kuin kipulääkkeet alkoivat helpottamaan oloa. Otin yöllä myös yhteyttä jälleen kerran vakuutusyhtiööni ja sain maksusitoutumuksen sunnuntaille. Varpaani kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään. Sain viiden päivän kuurin klindamysiiniä ja uuden lääkäriajan neljän päivän päähän. Vakuutusyhtiöni ei kokenut käyntiä tarpeelliseksi. Sain neuvon ottaa uudelleen yhteyttä jos vaiva ei ole helpottanut kuuden päivä kuluessa.
Kävin yhden yön minilomalla erään sairaanhoitajan ja hänen ystäviensä kanssa. Yövyimme Sukute Beach Resortissa Sunkoshi Riverin rannalla Kadambas nimisessä kylässä noin 70 kilometrin päässä Kathmandusta. Söimme hyvin, pelailimme pelejä, uimme ja rentouduimme. Minun oli tarkoitus käydä läheisessä Last Resortissa kokeilemassa canyong swingiä ja hyppäämässä benji-hyppy, mutta paikka oli valitettavasti kiinni sinä päivänä. Kokeilin matkan varrella vaijeriliukua Dhulikhelissä, joka maksoi 5000 nepalin rupiaa eli noin 39,54 euroa. Ei ollut sen arvoista.
Takoituksemme oli lähteä kotiin lounaan jälkeen, mutta pääsimme lähtemään vasta neljän aikaan iltapäivällä tien tukkivan protestin takia. Bussi oli ajanut ulos tieltä ja uponnut jokeen. Onnettomuudessa kuoli 17 ihmistä ja ihmiset protestoivat pysäyttämällä liikenteen saadakseen rahaa hallitukselta omaisille.
Kävimme suomalaisten opiskelijoiden kanssa tutustumassa Moonlight Children's home nimiseen tyttöjen orpokotiin. Pariskunta perusti orpokodin poikansa kanssa kymmenisen vuotta sitten ja tarjoaa nyt kodin 22:lle tytölle. Orpokoteja on pariskunnan mukaan pelkästään Kathmandun laakson alueella 400-500. Nepalissa viettämäni aika on herättänyt kiinnostuksen vapaaehtoistyöhön tulevaisuudessa.
Palasin alkuviikosta synnytysosastolle ja menen loppuviikoksi naistentautien osastolle.
Kommentit
Lähetä kommentti