Reissu lähenee
17 päivää lähtöön. Suoritan Nepalin Patan Hospital:ssa puolet perhe-ja yhteisöhoitotyön harjoittelusta ja kirurgisen hoitotyön harjoittelun. Olen varannut itselleni huoneen mukavan oloisesta Bed&Breakfast:sta kolmeksi kuukaudeksi. Olen maksanut vasta ensimmäisen kuukauden, joten voin tarvittaessa vaihtaa majapaikkaa sen jälkeen, jos paikka ei miellytä. Parasta majoituksessa on sen sijainti - vain 300 metriä harjoittelupaikasta. Majataloa pitää hyvinvoinnista kiinnostunut pariskunta, joka tarjoaa paikan päällä kuppausta, ohjattua liikuntaa ja mahdollisuuden saunoa. Saunan säännöissä luki, että kiukaaseen ei saa heittää liian paljon vettä, joka herätti kiinnostukseni nähdä millainen patteri kiukaan virkaa toimittaa.
Saavun Nepaliin perjantaina ja harjoitteluni on tarkoitus alkaa maanantaina. Jännityksellä odottelen vastausta sieltä päästä, jossa toivoin tietoa siitä, että monelta ja mihin maanantaina menen. Edellinen Nepalissa harjoittelun suorittanut opiskelija osasi minua kuitenkin varoittaa, että vastauksien saamisessa voi kestää kauan. Oli todella suuri apu, että opettaja antoi minulle hänen yhteystietonsa. Toivottavasti voin olla jollekkin toiselle yhtä suuri apu kuin hän on ollut minulle.
Hakuprosessini alkoi keväällä. Vuoden alusta olin alkanut ajatusta mielessäni pyörittelemään, kun koulussa oli ollut puhetta vaihtoon lähtemisestä. Olin vasta siirtynyt uuteen kouluun, uudelle luokalle ja eräs luokkakaverini oli juuri ollut vaihdossa ja suositeli sitä lämpimästi. Kävin juttelemassa opettajien kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tulevana syksynä olisi hyvä aika lähteä. Sain listan maista, joiden kanssa koulullamme on yhteistyösopimus ja joihin näin lyhyellä varoitusajalla lähtö varmasti onnistuisi. Vaihtoehtoja olivat Skotlanti, Espanjan aurinkorannat, Namibia ja Nepal. Maat ja niistä saatavat kokemukset olivat kovin erilaisia, joten aika pitkän aikaa pähkäilin mitä ulkomaanvaihdolta haluaisin. Halusin valita kohteen, johon en yleensä matkustaisi ja joka eroaisi Suomesta mahdollisimman paljon - päädyin valitsemaan Nepalin.
Opettajani oli yhteydessä Nepaliin, jonne minut toivotettiin tervetulleeksi. Seuraavaksi täytin koulun sähköisen hakemuksen, jossa vaikeinta oli motivation letter:n kirjoittaminen. En ole koskaan ollut kovin hyvä kirjoittamaan, mutta onneksi siskoni auttoi minua antamalla ideoita ja parannusehdotuksia. Täytin learning agreement:n koululla johon merkitsin toiveeni olla synnytyssalissa, lapsivuodeosastolla, ensiavussa ja leikkaussalissa kussakin kolme viikkoa. Tein apurahahakemuksen Otsakorpisäätiölle, josta minulle myönnettiin apuraha. Sain apurahan myös omalta koulultani.
Kävin keskustelemassa kouluterveydenhoitajan kanssa mitä rokotteita minun olisi järkevä ottaa. Päädyimme siihen, että järkevää on ottaa hepatiitti A-, Japanin aivotulehdus-, kolera- ja lavantautirokote. Hepatiitti B-rokotteen suoja minulla oli jo ja malariaa ei matkani aikaan esiinny alueilla joissa oleskelen. Varasimme kolme aikaa terveydenhoitajalle rokotuksia varten, mutta jokainen niistä peruuntui itsestäni riippumattomista syistä, joten päädyin ottamaan rokotteet terveyskioskilla, jossa rokotus oli maksuton. Rokotteet itsessään maksoivat yhteensä hieman alle 400 euroa.
Lentoliput varasin Supersaver:n kautta ja ne maksoivat hieman päälle 700 euroa. Lennän Helsingistä ensin Dohaan ja sieltä Kathmanduun. Meno- ja paluumatka kestävät molemmat noin 13,5 tuntia. Liput olisi saanut edullisemmin, jos olisi ottanut lennot pidemmillä välilaskuilla. Vielä on joitakin asioita, joita tulee hoitaa ennen lähtöä, mutta aika hyvällä mallilla asiat jo alkavat olemaan. Saa nähdä kirjoitanko seuraavan blogikirjoituksen Suomessa vai Nepalissa.
Saavun Nepaliin perjantaina ja harjoitteluni on tarkoitus alkaa maanantaina. Jännityksellä odottelen vastausta sieltä päästä, jossa toivoin tietoa siitä, että monelta ja mihin maanantaina menen. Edellinen Nepalissa harjoittelun suorittanut opiskelija osasi minua kuitenkin varoittaa, että vastauksien saamisessa voi kestää kauan. Oli todella suuri apu, että opettaja antoi minulle hänen yhteystietonsa. Toivottavasti voin olla jollekkin toiselle yhtä suuri apu kuin hän on ollut minulle.
Hakuprosessini alkoi keväällä. Vuoden alusta olin alkanut ajatusta mielessäni pyörittelemään, kun koulussa oli ollut puhetta vaihtoon lähtemisestä. Olin vasta siirtynyt uuteen kouluun, uudelle luokalle ja eräs luokkakaverini oli juuri ollut vaihdossa ja suositeli sitä lämpimästi. Kävin juttelemassa opettajien kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tulevana syksynä olisi hyvä aika lähteä. Sain listan maista, joiden kanssa koulullamme on yhteistyösopimus ja joihin näin lyhyellä varoitusajalla lähtö varmasti onnistuisi. Vaihtoehtoja olivat Skotlanti, Espanjan aurinkorannat, Namibia ja Nepal. Maat ja niistä saatavat kokemukset olivat kovin erilaisia, joten aika pitkän aikaa pähkäilin mitä ulkomaanvaihdolta haluaisin. Halusin valita kohteen, johon en yleensä matkustaisi ja joka eroaisi Suomesta mahdollisimman paljon - päädyin valitsemaan Nepalin.
Opettajani oli yhteydessä Nepaliin, jonne minut toivotettiin tervetulleeksi. Seuraavaksi täytin koulun sähköisen hakemuksen, jossa vaikeinta oli motivation letter:n kirjoittaminen. En ole koskaan ollut kovin hyvä kirjoittamaan, mutta onneksi siskoni auttoi minua antamalla ideoita ja parannusehdotuksia. Täytin learning agreement:n koululla johon merkitsin toiveeni olla synnytyssalissa, lapsivuodeosastolla, ensiavussa ja leikkaussalissa kussakin kolme viikkoa. Tein apurahahakemuksen Otsakorpisäätiölle, josta minulle myönnettiin apuraha. Sain apurahan myös omalta koulultani.
Kävin keskustelemassa kouluterveydenhoitajan kanssa mitä rokotteita minun olisi järkevä ottaa. Päädyimme siihen, että järkevää on ottaa hepatiitti A-, Japanin aivotulehdus-, kolera- ja lavantautirokote. Hepatiitti B-rokotteen suoja minulla oli jo ja malariaa ei matkani aikaan esiinny alueilla joissa oleskelen. Varasimme kolme aikaa terveydenhoitajalle rokotuksia varten, mutta jokainen niistä peruuntui itsestäni riippumattomista syistä, joten päädyin ottamaan rokotteet terveyskioskilla, jossa rokotus oli maksuton. Rokotteet itsessään maksoivat yhteensä hieman alle 400 euroa.
Lentoliput varasin Supersaver:n kautta ja ne maksoivat hieman päälle 700 euroa. Lennän Helsingistä ensin Dohaan ja sieltä Kathmanduun. Meno- ja paluumatka kestävät molemmat noin 13,5 tuntia. Liput olisi saanut edullisemmin, jos olisi ottanut lennot pidemmillä välilaskuilla. Vielä on joitakin asioita, joita tulee hoitaa ennen lähtöä, mutta aika hyvällä mallilla asiat jo alkavat olemaan. Saa nähdä kirjoitanko seuraavan blogikirjoituksen Suomessa vai Nepalissa.
Kommentit
Lähetä kommentti