Toinen viikko

Viikko sitten lauantaina heräsin aamulla puhelinsoittoon, kun sairaanhoitajaopiskelija sairaalalta soitti ja pyysi minua tulemaan sairaalalle hänen seurakseen. Lauantai on Nepalissa viikon ainoa vapaapäivä, mutta hän oli ollut sairaana yhdeksän päivää, joten hän joutuu nyt korvaamaan niitä. Toinen sairaanhoitajaopiskelija meni leikkaussaliin harjoitteluun kuumeessa, jotta ei joutuisi korvaamaan päiviä. Söimme lounasta ja vietin pari tuntia sairaalalla kertoen Suomesta ja kysellen Nepalista. Opin esimerkiksi, että Nepalissa yövuorosta saa vain 100 rupiaa (noin 0,79 euroa) lisää palkkaa ja yövuoron kesto on 12,5 tuntia. Työntekijät ja opiskelijat halusivat ottaa kanssani kuvia.

Vieressäni sairaanhoitaja ja loput sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka korvaavat poissaolopäiviään

Toisen sairaanhoitajaopiskelijan kaveri tuli hakemaan minut moottoripyörällä sairaalalta, koska olimme sopineet tapaavamme Kathmandun keskustassa. Moottoripyörän kyydissä pujotteleminen autojen, mootoripyörien, skootterien, polkupyörien, koirien ja ihmisten välissä ilman kypärää oli alkuun hyvin pelottavaa. Minulla ei ollut myöskään ensimmäisellä kertaa aurinkolaseja suojaamassa silmiäni, joten en hiekkapölyn vuoksi nähnyt kovin hyvin. Keskustassa kävimme tapaamassa kaverini perhettä pikaisesti ja hänen äitinsä kutsui minut kotiinsa syömään jonain päivänä.

Lähdimme ajamaan ylös kukkulalle, jossa sijaitsee Swayambhunath Stupa (Monkey Temple). Se on yksi pyhimmistä buddhalaisista stupista Nepalissa. Ulkomaalaiset turistit ovat kutsuneet stupaa Monkey Templeksi lukemani mukaan 1970-luvulta lähtien, sen hankalan ääntämyksen vuoksi. Kävellen paikkaan olisi päässyt jyrkkiä portaita pitkin, jotka ovat kuulemma niin pitkät, että kiipeämisessä täytyy pitää taukoja. Apinoita oli paljon ja kaverini käski minua pitämään tiukasti kiinni hatustani ja puhelimestani, jotta apinat eivät varastaisi niitä. Häneltä apinat ovat onnistuneet varastamaan joskus käsilaukun. Alkoi rankka sade ja jouduimme odottamaan jonkin aikaa sateen loppumista, jotta voisimme jatkaa matkaa.

Jatkoimme matkaa Chaitya Gumba View Tower'lle. Sateen jälkeen moottoripyörän kyydissä istuminen oli entistä pelottavampaa, koska vesi valui jokien näköisinä puroina teitä alas, kun me ajoimme niitä ylöspäin. Tie oli myös ajoittain mutainen sekä täynnä kuoppia ja nyrkinkokoisia kiviä. Selvisimme ylös turvallisesti, jonka jälkeen täytyi kävellä vielä lyhyt matka ja jyrkät portaat, jotta pääsimme näköalatornille. Tornilta oli kaunis näköala Kathmandun laaksoon. Keräsimme voimiamme ja kuivattelimme vaatteitamme auringossa ennen kuin lähdimme takaisin alas.

Kathmandun laakso. Monkey Temple näkyy kuvassa oikealla olevan metsäisen kukkulan huipulla.

Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa momoja ja ranskalaisia sekä joimme teetä. Sen jälkeen lähdimme Amideva Buddha Park'iin, jossa oli kolme isoa kultaista Budha patsasta. Jatkoimme matkaamme Pataniin ja kävimme Patan Durbar Squarella, Patan Museum'ssa ja Golden templessa, jonka jälkeen menimme syömään nepalilaiseen ravintolaan. Toinen sairaanhoitajaopiskelija liittyi seuraamme noin puolen tunnin odotuksen ja neljän puhelinsoiton jälkeen, kun löysi paikalle noin 500 metrin päästä kotoaan. Suunnistaminen Nepalissa on hankalaa. Hieman nälkä jäi, koska olimme tilanneet erilaisia ruokalajeja yhdessä jaettavaksi ja kaksi muutakin seurueestamme päätti käyttää minun lusikkaani omansa sijaan. Veden juomisen suhteen nepalilaiset ovat hygieenisiä ja valuttavat veden pullosta suuhun, koskematta siihen huulillaan. Logiikka sen takana jäi pimentoon, kun mitään muuta ei tarvitse tehdä hygieenisesti.

Amideva Buddha Park

Golden Temple

Paikallisia hakemassa vettä

Patan Museum'n pihalla

Newari-ruokaa

Sunnuntaina menimme Kathmanduun kavereideni kanssa ostamaan minulle Kurtaa. Soviteltuani ainakin 10 eri mekkoa - päädyin ottamaan pinkin ja kirkkaan sinisen Kurtan. Hintaa niillä oli 850 rupiaa/kpl (noin 6,65 euroa) ja paikallisten mielestä ne olivat hyvän hintaisia. Hintaa olisi ollut varmasti enemmän, jos olisin ollut yksin, jonka vuoksi minua on kehotettu pyytämään aina joku paikallinen mukaan ostoksille.

Suuntasimme seuraavaksi kohti Cobharia ja kesken matkan alkoi satamaan rankasti. Menimme teelle odottamaan sateen loppumista, jonka jälkeen suuntasimme läheiseen Manjushree Parkiin Bagmatin Riverin varrelle. Puistosta pääsi rappusia pitkin katsomaan kallionseinämissä olevia luolia.

Olin toisen viikon harjoittelussa lapsivuodeosastolla kuuden erikoistuvan sairaanhoitajan kanssa. He olivat jo pitkään työskennelleet sairaanhoitajina, joten he olivat todella ammattitaitoisia ja hyviä ohjaamaan. Kaksi heistä oli myös työskennellyt opettajina. Opiskelijoiden mukaan Master of Nursing (erikoissairaanhoitaja) koulutus maksaa 1 000 000 rupiaa (noin 7 752 euroa) mikä on heille iso raha, koska Bachelor in Nursing (sairaanhoitaja) tienaa noin 25 000 rupiaa (noin 194 euroa) kuussa. Master of Nursing voi tienata maksimissaan 50 000 rupiaa  (noin 388 euroa) kuussa.

Yksi opiskelijoista ehti lähteä kotiin ennen kuvan ottoa viimeisenä päivänä

Viikon aikana pääsin puhdistamaan sektiohaavoja, kylvettämään ja kapaloimaan vauvoja, vaihtamaan vaippoja, mittailemaan vauvojen lämpöjä, vaihtamaan lakanoita sekä avustamaan äitejä liikkumisessa. Kerran lakanoita vaihtaessani säikähdin sängyllä ollutta torakkaa ja vieressä istuvaa äitiä nauratti kovasti reaktioni. Havainnoin kuinka opiskelijat ohjasivat äitejä imettämisessä. Sormeni toimi muutaman kerran tuttina lääkäreiden ottaessa verikokeita vauvoilta.

Potilaat voivat valita huoneensa sen mukaan, kuinka paljon he ovat halukkaita maksamaan. General huoneissa on 6-8 potilasta, Double huoneissa kaksi ja Single sekä Deluxe huoneissa yksi. Delux huoneissa on myös mukavuuksia, kuten useampi sänky, jotta vierailijat pystyvät viettämään aikaansa siellä mukavammin, jääkaappi, kylpyhuone länsimaisella WC-istuimella ja suihkulla sekä televisio. Huomaa, että hinnat ulkomaalaiselle ovat kaksinkertaiset muissa paitsi general huoneissa, jonka uskon johtuvan puhtaasti siitä, että huoneen hinta on noussut 250 rupiasta 350 rupiaan ja ulkomaalaisten hinta on unohdettu muuttaa. Alla olevat hinnat yhdeltä päivältä ja äidit viettävät sairaalassa keskimäärin 3-4 päivää.

Nepalissa ei käytetä kertakäyttövaippoja ennen kahden kuukauden ikää, koska elää uskomus, että vauvan lonkat voivat kasvaa niitä käytettäessä virheasentoon. Kahden kuukauden ikään asti käytetään puuvillaharsoa, jonka jälkeen osa (joilla on varaa) siirtyy käyttämään kertakäyttövaippoja ja loput jatkavat harson käyttöä. Joissakin kulttuureissa ei käytetä mitään, vaan annetaan eritteiden valua esteettä. Opittuani taittelemaan harsosta vaipan, opetin sen myös eräälle tuoreelle isälle.

Demonstraatio harsovaipasta omalla huivillani

Opin paljon asioita kuten sen, että osassa Nepalin kulttuureita naisen ei tarvitse tehdä tehdä ruokaa tai kotitöitä kahteen kuukauteen vauvan synnyttyä ja äiti sekä vauva saavat nauttia myös saman ajan kaksi kertaa päivässä öljyhieronnasta.

Viikko lapsivuodeosastolla oli todella opettavainen ja olisin mielelläni viettänyt siellä pidemmänkin aikaa. Seuraavalla viikolla menen kirurgian osastolle.