Kolmas viikko
Yksi vaihtoon valmistava ennakkotehtävä oli luoda Suomesta kertova PowerPoint esitys. Kirjoitin suomalaisten olevan täsmällisiä luettuani sen monista eri lähteistä. Se kuulosti omaan korvaan turhalta ylpeilyltä, koska en ollut aikaisemmin tullut asiaa ajatelleeksi. Nepaliin saavuttuani huomasin kuitenkin, että Suomessa pidetään itsestäänselvyytenä tulla ajoissa. Täällä on täysin normaalia myöhästyä tapaamisista 15 minuuttia tai enemmänkin ilman, että asiasta pyydetään anteeksi tai ilmoitetaan. Kaverini oli kerran myöhässä sopimastamme tapaamisesta 10 minuuttia ja kun soitin hänelle niin hän vastasi iloisesti olevansa vielä kotona ja lähtevänsä nyt. Kun hän saapui paikalle hän ei pahoitellut olevansa myöhässä tai kysynyt jouduinko odottamaan kauan. Olen saanut vinkkejä nepalilaisten ajan käsityksen ymmärtämiseen, joiden avulla sopeudun toivottavasti helpommin paikalliseen kulttuuriin.
Olin tällä viikolla harjoittelussa kirurgian osastolla ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Kirurgian osastolla on 60 potilaspaikkaa ja 7-8 sairaanhoitajaa aamuvuorossa normaalina päivänä. Työvuoron kesto on aamuvuorossa klo 7-13:30, iltavuorossa klo 13-19:30 ja yövuorossa klo 19-7:30. Opiskelijat olivat kovia kyselemään. Sain vastata kysymyksiin esimerkiksi sairaanhoitajan palkasta Suomessa, saamistani apurahojen määrästä, majoitukseni hinnasta Nepalissa ja hoitoalan kokemuksestani, kuten olenko pessyt ennen potilasta ja montako kertaa.
Opiskelijat tuovat harjoitteluun oman stetoskoopin, viivottimen sekä mustan ja punaisen kynän. Mustalla kynällä merkitään potilaan happisaturaatio, pulssi ja lämpö, punaisella verenpaine. Opiskelijat eivät saa istua harjoittelun aikana, muuta kuin päivän ainoalla tauolla noin puoli tuntia kestävällä ruokatauolla. Myös kirjaaminen tapahtuu seisten. Opiskelijoille määrätään aamulla oma potilas, jonka hoidosta hän vastaa opettajan ja sairaanhoitajien avustuksella. Opiskelijat kertovat päivän päätteeksi opettajalleen oman potilaansa voinnista, tehdyistä toimenpiteistä ja toteutetusta lääkehoidosta.
Osastolla kysytään lääkkeitä annettaessa vain nimi. Lääkkeitä jaettaessa lääkkeet ovat yhdessä muovisessa laatikossa foliolevyissään, poistettuna pahvisista pakkauksistaan. Sairaanhoitaja katsoo potilaskansiosta hänen tarvitsemansa lääkkeen ja painaa sen foliolevystä opiskelijan desinfioimattomaan paljaaseen käteen, josta opiskelija käy antamassa sen potilaalle. Käsiä ei desinfioida myöskään potilaiden välillä. I.v lääke- ja nestehoidossa pakkauksiin isketään neula alipaineen muodostumisen estämiseksi. Kerran huomasin opiskelijan pudottavan neulan lääkelaatikkoon ilman suojusta ja ilmekään värähtämättä nostavan sen laatikosta, jonka jälkeen hän iski sen infuusionestepakkaukseen.
Kävin The Central Zoo eläintarhassa, joka sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Pääsylippu ulkomaalaiselle oli 750 rupiaa (noin 5,86 euroa). Olin pitkään miettinyt haluanko mennä, koska en ollut käynyt eläintarhassa lapsuuden jälkeen. Huono olo tuli eläimiä katsellessa ja niiden elinoloja arvellessa. Eläintarhassa oli ainakin kauriita, antilooppeja, villisikoja, apinoita, virtahepo, sarvikuonoja, norsu, karhuja, bengalintiikereitä, sakaaleja, leopardeja, kultapandoja ja erilaisia lintuja. Oli kuuma, aurinkoinen ja kostea päivä. Eläintarhassa oli paljon lapsiperheitä.
Kävin Seeing Hands nimisessä paikassa hieronnassa. Paikan erikoisuus on se, että hierojat ovat sokeita. Erilaisia vaihtoehtoja olivat urheiluhieronta, klassinen hieronta ja jalkahieronta. Olen joskus saanut liian hellän hieronnan Suomessa, enkä ole kehdannut pyytää hierojaa hieromaan kovempaa, jonka vuoksi päädyin valitsemaan tunnin kestäneen ja 2000 rupiaa (noin 15,65 euroa) maksaneen urheiluhieronnan - paha virhe. Hieronta oli todella kovakouraista ja hieroja hellitti otettaan ehkä 10 sekunniksi, kun pyysin hieromaan hellemmin. Muutamia kivuttomia hetkiä hieronnan aikana oli esimerkiksi kun hieroja nojasi taaksepäin lapaluissani roikkuen. Sairastuin heti hieronnan jälkeen, joten en tiedä johtuiko useamman päivän lihaskipu hieronnasta vai sairastumisesta. Menin hierontaan rentoutumaan, joten olisi kannattanut ehkä valita rentouttava klassinen hieronta.
Minulla oli flunssan kaltaisia oireita useamman päivän, jonka vuoksi opettajani sairaalta kehoitti minua käymään lääkärillä. Menin vakuutusyhtiöni ohjaamana jälleen Ciwec Hospitaliin, jossa minulta otettiin nenä- ja nielunäyte, sekä verikoe. Sairaanhoitaja ei desinfioinut käsiään ennen verikokeen ottamista ja pyyhki pienellä desinfiointiliinalla kyynärtaivettani edestakaisin suurelta alueelta ennen pistämistä. Hoitaja ei myöskään nepalilaiseen tapaan poistanut staasia kädestäni suoniyhteyden saavutettuaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kysyin, irrotanko staasin, kun veri valui näyteputkeen tuskallisen hitaasti. Hoitaja kysyi minulta, että sattuuko se ja irroitti vihdoin staasin, jonka jälkeen näyteputki täyttyi hetkessä. Lueskelin netistä ja staasin käyttöön onkin kaksi suositeltua tapaa verikokeita otettaessa: staasi irroitetaan joko heti, kun verenvirtaus on saavutettu tai viimeistään ennen neulan poistoa tai ennen kuin staasi on ollut paikoillaa kaksi minuuttia.
Noin puolen tunnin odotuksen jälkeen lääkäri kutsui minut kuulemaan testitulokset. Mononukleoositesti oli positiivinen ja sain ohjeeksi levätä, syödä särkylääkettä kipuun ja välttää raskasta liikuntaa kuukauden ajan pernan repeämisriskin vuoksi. Nyt oireiden alkamisesta on viikko ja edelleen on kurkkukipua, yskää, nuhaa ja väsymystä. Paikalliset ovat neuvoneet minua menemään ulos, kun olen kertonut levänneeni kotona, mutta aina ulkoa palattuani olen nukahtanut useammaksi tunniksi väsymyksen vuoksi. Blogikirjoituksen kirjoittaminenkin onnistuu vain pieniä hetkiä kerrallaan. Lääkäri kertoi sairaalalla, että väsymys voi kestää pahimmassa tapauksessa jopa vuoden.
Majataloon muutti ikäiseni nainen Yhdysvaltain Coloradosta. Hän on ollut todella mukava ja tuonut minulle ruokaa ollessani sairaana. Hän osti moottoripyörän tänään ja lupasi viedä minut ajelulle kun paranen, jos ulkaltaudun kyytiin.
Löysin Jodelin kautta suomalaisen opiskelijan, joka on suorittamassa harjoittelua suomalais-nepalilaisessa yrityksessä. Hän saapui Nepaliin jo heinäkuun alussa ja on harmikseni täällä enää viikon. Hassu yhteensattuma oli se, että hän on veljeni tuttu – pieni on maailma. Oli hauskaa viettää iltaa suomalaisessa porukassa.
Suomesta jaettavaksi tuomani herkut houkuttelivat huoneeseeni muurahaisia. Muurahaiset katosivat huoneestani hyttyskarkotteen saattelemina, joka houkutteli uusia kutsumattomia vieraita. Aikaisemmin huoneessani oli vieraillut silloin tällöin yksittäisiä kotigekkoja, mutta muurahaisepisodin jälkeen niitä oli jatkuvasti kolme. Luin netistä vinkkejä niiden karkoitukseen ja valkosipulin kynsi niiden kulkuaukolla ajoi asiansa paremmin kuin hyvin. Sen jälkeen en ole kärsinyt kutsumattomista vieraista huoneessani.
Ensi viikolla menen harjoitteluun ensiapuun, jossa olin ensimmäisellä viikolla.
 |
| Auringonlasku |
Olin tällä viikolla harjoittelussa kirurgian osastolla ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Kirurgian osastolla on 60 potilaspaikkaa ja 7-8 sairaanhoitajaa aamuvuorossa normaalina päivänä. Työvuoron kesto on aamuvuorossa klo 7-13:30, iltavuorossa klo 13-19:30 ja yövuorossa klo 19-7:30. Opiskelijat olivat kovia kyselemään. Sain vastata kysymyksiin esimerkiksi sairaanhoitajan palkasta Suomessa, saamistani apurahojen määrästä, majoitukseni hinnasta Nepalissa ja hoitoalan kokemuksestani, kuten olenko pessyt ennen potilasta ja montako kertaa.
Opiskelijat tuovat harjoitteluun oman stetoskoopin, viivottimen sekä mustan ja punaisen kynän. Mustalla kynällä merkitään potilaan happisaturaatio, pulssi ja lämpö, punaisella verenpaine. Opiskelijat eivät saa istua harjoittelun aikana, muuta kuin päivän ainoalla tauolla noin puoli tuntia kestävällä ruokatauolla. Myös kirjaaminen tapahtuu seisten. Opiskelijoille määrätään aamulla oma potilas, jonka hoidosta hän vastaa opettajan ja sairaanhoitajien avustuksella. Opiskelijat kertovat päivän päätteeksi opettajalleen oman potilaansa voinnista, tehdyistä toimenpiteistä ja toteutetusta lääkehoidosta.
Osastolla kysytään lääkkeitä annettaessa vain nimi. Lääkkeitä jaettaessa lääkkeet ovat yhdessä muovisessa laatikossa foliolevyissään, poistettuna pahvisista pakkauksistaan. Sairaanhoitaja katsoo potilaskansiosta hänen tarvitsemansa lääkkeen ja painaa sen foliolevystä opiskelijan desinfioimattomaan paljaaseen käteen, josta opiskelija käy antamassa sen potilaalle. Käsiä ei desinfioida myöskään potilaiden välillä. I.v lääke- ja nestehoidossa pakkauksiin isketään neula alipaineen muodostumisen estämiseksi. Kerran huomasin opiskelijan pudottavan neulan lääkelaatikkoon ilman suojusta ja ilmekään värähtämättä nostavan sen laatikosta, jonka jälkeen hän iski sen infuusionestepakkaukseen.
 |
| Käsihuuhdepullot ovat pieniä, koska huuhdetta kuluu tuskin kovin paljon |
 |
| Potilastiedot säilytetään kärryissä, jotka ovat usein paikoissa, joissa kuka tahansa pääsee halutessaan lukemaan tietoja |
Kävin The Central Zoo eläintarhassa, joka sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Pääsylippu ulkomaalaiselle oli 750 rupiaa (noin 5,86 euroa). Olin pitkään miettinyt haluanko mennä, koska en ollut käynyt eläintarhassa lapsuuden jälkeen. Huono olo tuli eläimiä katsellessa ja niiden elinoloja arvellessa. Eläintarhassa oli ainakin kauriita, antilooppeja, villisikoja, apinoita, virtahepo, sarvikuonoja, norsu, karhuja, bengalintiikereitä, sakaaleja, leopardeja, kultapandoja ja erilaisia lintuja. Oli kuuma, aurinkoinen ja kostea päivä. Eläintarhassa oli paljon lapsiperheitä.
 |
| Eläintarhan keskellä on lampi. Lisämaksua vastaan on mahdollista vuokrata polkuvene ja kalastaa. |
Kävin Seeing Hands nimisessä paikassa hieronnassa. Paikan erikoisuus on se, että hierojat ovat sokeita. Erilaisia vaihtoehtoja olivat urheiluhieronta, klassinen hieronta ja jalkahieronta. Olen joskus saanut liian hellän hieronnan Suomessa, enkä ole kehdannut pyytää hierojaa hieromaan kovempaa, jonka vuoksi päädyin valitsemaan tunnin kestäneen ja 2000 rupiaa (noin 15,65 euroa) maksaneen urheiluhieronnan - paha virhe. Hieronta oli todella kovakouraista ja hieroja hellitti otettaan ehkä 10 sekunniksi, kun pyysin hieromaan hellemmin. Muutamia kivuttomia hetkiä hieronnan aikana oli esimerkiksi kun hieroja nojasi taaksepäin lapaluissani roikkuen. Sairastuin heti hieronnan jälkeen, joten en tiedä johtuiko useamman päivän lihaskipu hieronnasta vai sairastumisesta. Menin hierontaan rentoutumaan, joten olisi kannattanut ehkä valita rentouttava klassinen hieronta.
Minulla oli flunssan kaltaisia oireita useamman päivän, jonka vuoksi opettajani sairaalta kehoitti minua käymään lääkärillä. Menin vakuutusyhtiöni ohjaamana jälleen Ciwec Hospitaliin, jossa minulta otettiin nenä- ja nielunäyte, sekä verikoe. Sairaanhoitaja ei desinfioinut käsiään ennen verikokeen ottamista ja pyyhki pienellä desinfiointiliinalla kyynärtaivettani edestakaisin suurelta alueelta ennen pistämistä. Hoitaja ei myöskään nepalilaiseen tapaan poistanut staasia kädestäni suoniyhteyden saavutettuaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kysyin, irrotanko staasin, kun veri valui näyteputkeen tuskallisen hitaasti. Hoitaja kysyi minulta, että sattuuko se ja irroitti vihdoin staasin, jonka jälkeen näyteputki täyttyi hetkessä. Lueskelin netistä ja staasin käyttöön onkin kaksi suositeltua tapaa verikokeita otettaessa: staasi irroitetaan joko heti, kun verenvirtaus on saavutettu tai viimeistään ennen neulan poistoa tai ennen kuin staasi on ollut paikoillaa kaksi minuuttia.
Noin puolen tunnin odotuksen jälkeen lääkäri kutsui minut kuulemaan testitulokset. Mononukleoositesti oli positiivinen ja sain ohjeeksi levätä, syödä särkylääkettä kipuun ja välttää raskasta liikuntaa kuukauden ajan pernan repeämisriskin vuoksi. Nyt oireiden alkamisesta on viikko ja edelleen on kurkkukipua, yskää, nuhaa ja väsymystä. Paikalliset ovat neuvoneet minua menemään ulos, kun olen kertonut levänneeni kotona, mutta aina ulkoa palattuani olen nukahtanut useammaksi tunniksi väsymyksen vuoksi. Blogikirjoituksen kirjoittaminenkin onnistuu vain pieniä hetkiä kerrallaan. Lääkäri kertoi sairaalalla, että väsymys voi kestää pahimmassa tapauksessa jopa vuoden.
Majataloon muutti ikäiseni nainen Yhdysvaltain Coloradosta. Hän on ollut todella mukava ja tuonut minulle ruokaa ollessani sairaana. Hän osti moottoripyörän tänään ja lupasi viedä minut ajelulle kun paranen, jos ulkaltaudun kyytiin.
 |
| Kananuudelikeittoa sairaalle, kuten ainakin Yhdysvalloissa on tapana viedä |
Löysin Jodelin kautta suomalaisen opiskelijan, joka on suorittamassa harjoittelua suomalais-nepalilaisessa yrityksessä. Hän saapui Nepaliin jo heinäkuun alussa ja on harmikseni täällä enää viikon. Hassu yhteensattuma oli se, että hän on veljeni tuttu – pieni on maailma. Oli hauskaa viettää iltaa suomalaisessa porukassa.
Suomesta jaettavaksi tuomani herkut houkuttelivat huoneeseeni muurahaisia. Muurahaiset katosivat huoneestani hyttyskarkotteen saattelemina, joka houkutteli uusia kutsumattomia vieraita. Aikaisemmin huoneessani oli vieraillut silloin tällöin yksittäisiä kotigekkoja, mutta muurahaisepisodin jälkeen niitä oli jatkuvasti kolme. Luin netistä vinkkejä niiden karkoitukseen ja valkosipulin kynsi niiden kulkuaukolla ajoi asiansa paremmin kuin hyvin. Sen jälkeen en ole kärsinyt kutsumattomista vieraista huoneessani.
 |
| Kotigekko |
Ensi viikolla menen harjoitteluun ensiapuun, jossa olin ensimmäisellä viikolla.
Kommentit
Lähetä kommentti